Unohtakaa Mars, Maan monimuotoisuuden säilyttäminen on ainoa pelastus!

Tänään alkaa Montrealissa YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolten viidestoista kokous, COP15. Se kestää 19.12. saakka. Sen vuoksi on hyvä päivittäin pohtia monimuotoisuuteen liittyviä asioita jopa huonon huumorin keinoin. Moni ihminen tietää, että olemme lipumassa kohti tuhoa: on ilmastokriisiä ja katastrofia, on laji- ja luontokatoa yms. Jotkut miljardöörit ovat sitä mieltä, että on päästävä maapallolta pois, kun tila loppuu ja paikat on ”paskottu”, siispä Mars:iin.

Olisiko kuitenkin aika harkita kertaalleen Elon Musk ja Jeff Bezos? Elon, joka on joidenkin mielestä kuin Jeesus, voisi ottaa pois avaruusalustensa laukaisuaseman luonnonsuojelualueen kupeesta Meksikon lahdelta ja vaikkapa alkaa perustaa uusin luonnonsuojelualueita, koska se auttaisi tulevaisuuden sukupolvia enemmän kuin rahojen ja luonnonvarojen syytäminen Marsin valloitukseen. Ihmiskunnan pelastus löytyy monimuotoisuuden vaalimisesta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Nämä kaksi asiaa tunnetusti myös linkittyvät toisiinsa mitä monimuotoisimmilla tavoilla.

Mars on kuollut autio planeetta, jossa on hyinen ja myrskyisä ilmasto, hapeton ilmakehä, myrkyllinen marsperä ja painovoima vain kolmanneksen maan painovoimasta. Sen sijaan maa on monimuotoinen. Autiomaata rakastava voi lähteä kamelisafarille Saharaan, sillä erotuksella että maan autiomaat suorastaan kuhisevat elämää Marsiin verrattuna. Kylmyyttä ja myrskytuulia löytyy napojen ympäristöstä, mutta jopa sieltäkin löytyy elämää, vaan ei Marsista. Hapettomuutta voi päästä kokemaan vaikkapa Mariaanien hautaan. Myrkyllistä maata löytyy sitäkin Maapallolta, etenkin ihmisen teollisuuden ja kaivostoiminnan jäljiltä. Painottomuuden tunteeseen voi päästä helpoiten vedessä, mutta onhan niitä rahalla irtoavia kyseenalaisia tapoja päästä moiseen olotilaan. Kaikkea Marssimaista voi kokea siis ihan maan päällä. Sen sijaan Marsissa ei voi kokea mitään maamaista. Marsissa ei ole elämää, eikä siten ruokaa, ei juomaa, eikä mitään mikä kierrättäisi ravinteita, hajottaisi raatoja. Ei siis mitään! Tylsä planeetta!

Mutta entäs rakas maapallomme?! Se on yhä edelleen täynnä tutkimattomia mysteereitä monimuotoisuuden näkökulmastakin. Merien syvyydet ovat suurempia arvoituksia kuin kuu tai Mars. Maalla, merissä ja varmaan ilmassakin on vielä paljon meille tuntemattomia lajeja. Alamme vasta ymmärtää lajien välisten vuorovaikutusten moninaisuutta; Niiden muodostamien verkkojen merkitystä ihan kaikkeen mikä meille on tärkeätä, kuten ravintoon ja terveyteen liittyviä lainalaisuuksia.

Kirjasuosituksina annan jotakin järkevämpää ja kattavamampaa luettavaa, kuten Juha Kauppisen molemmat Monimuotoisuus kirjat eli Monimuotoisuus ja Monimuotoisuus – lyhyt oppimäärä sekä Morten A Stroksnesin Merikirja, joka on mielenkiintoinen pintasukellus merien syvyyksiin.

Loppuun vielä Mars-loru, joka muistuttaa siitä, että osteoporoosi uhkaa niitä, jotka jättävät maan.




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *