Tänään Helsingin sanomissa (3.8.) oli Permikauden massasukupuutosta. Se ei ole se kuuluisin eli triaskauden päättänyt meteoriitin iskeytyminen maahan. Ei se tuho, jolloin dinosaurukset hävisivät maapallolta (lintujen esivanhempia lukuunottamatta) , vaan se kaikkein tuhoisin.
Artikkeli sai minut kaivamaan kirjahyllystäni Michael J. Bentonin kirjan When Life Nearly Died: the Greatest Mass Extinction of All Times (tarkistettu ja laajennettu painos vuodelta 2015). Sen esipuheesta virkistin muistiani seuraavilla tiedolilla: Triaskauden sukupuuttoaallossa noin puolet lajeista kuoli sukupuuttoon, kun taas permikauden sukupuuttoaallossa 90 prosenttia. Itse Permikauden päättänyt sukupuuttoaalto kesti suhteellisen vähän aikaa (nyt siis puhutaan geologisessa mittakaavassa), kuten Hesarissa kerrotaan eli vain 100 000- 200 000 vuotta. Siitä toipuminen kesti kuitenkin Bentonin mukaan 15 miljoonaa vuotta. Maapallon elämä oli niin henkitoreissaan, että se miltei sammui kokonaan.
Benton päätyi kirjassaan siihen tulokseen, että Siperian massiiviset laavapurkaukset olivat joukkosukupuuton laukaiseva syy. Hesarin artikkeli pitää sitä faktana. Tänä kesänä on lisäksi saatu uusia todisteita liittyen laavapurkausten aiheuttamiin seurauksiin. Sen vuoksi Hesarikin tämän artikkelin julkaisi. Uusimmat tiedot saavat minut ja monet muut näkemään pelottavia yhtymäkohtia tämän vuoden ja oikeastaan koko viime vuosikymmenen kesien kanssa. Vaikka permikauden sukupuuttoaallon aloitti laavapurkaukset, niin niiden vapauttaman hiilidioksimäärän seurauksena permikauden ilmasto lämpeni, josta seurasi kuivuutta ja laajoja metsäpaloja. Metsäpalot pahensivat jo entisestään pahaa tilannetta lisäten vielä lisää hiilidioksidin määrää, joka taas nosti lämpötilaa, joka taas aiheutti lisää kuivuutta ja kuivuus sekä kuumuus aiheuttivat lisää metsäpaloja. Permikauden lopulla ilmasto joutui siten viheliäisen positiivisen takaisinkytkennän kurimukseen.
Mutta kannattaisiko lukea Bentonin kirja kannesta kanteen, eikä vain lueskella esipuhetta? Kirjan esipuhe kuin Hesarin artikkeli lupaavat, että Permikauden sukupuuton syyt ja etenkin seuraukset sekä pitkä ja kivulias toipuminen kohti monimuotoista elämää pursuavaksi planeetaksi auttavat meitä ymmärtämään nykyistä sukupuuttoaaltoa ja ilmastonmuutosta paremmin. Mutta miten ja auttaako ymmärtäminen enää, kun elämme jo kumpaakin katastrofia: ilmastonmuutosta ja luontokatoa?