Vaikka meidän planeettamme pinta-alasta 71 prosenttia on merien peitossa ja ne sisältävät 97 prosenttia vesivaroistamme ja koko elämä perustuu veden olemassaoloon, kutsumme tätä planeettaamme maapalloksi emmekä meripalloksi.
Meret tuottavat puolet hengittämästämme hapesta ja ne sitovat noin neljänneksen ihmisen tuottamasta hiilidioksidista. Ilmastonmuutos olisi ilman meriä tapahtunut aikaisemmin ja paljon hurjemmin. Valitettavasti merten puskurointikyky alkaa olla koetuksella ja meret maksavat kyvystään kalliisti. Hiilidioksidi muuttuu vedessä hiilihapoksi ja se happamoittaa meriä. Alhainen pH haperoittaa kalkkikuoristen eliöiden kuorta ja koralliriutat haalistuvat happamoitumisen ja lämpenemisen seurauksena ennen kuin hiipuvat pois. Koralliriutat ovat merten sademetsiä, monimuotoisuuden kehtoja, joiden häviämisen seuraukset ovat katastrofaaliset, mutta ihmisen kuvittelukyvyn ja tietämyksen tuolla puolen.
Me ihmiset tähyämme mielellämme avaruuteen ja meistä mm. Elon Musk Marsiin. Silti meret ovat meille suurelta osin tutkimatonta erämaata. Tunnemme meristä vain viisi prosenttia. Merten syvyyksissä asuu paljon sellaisia elämänmuotoja, joista emme mitään tiedä. Meret ovat niin syviä, että jos täyttäisimme merten syvänteet ja muu merivesi saisi levitä maapallon pinnalle vapaasti peittäen kaiken maan, niin syntyneen meren syvyys olisi kolme kilometriä. Ei ole siis ihme, että merillä on suuri vaikutus kaasujen vaihtoon (kts. edellä viittaukset happeen ja hiilidioksidiin) ja että niillä on valtaisa vaikutus ilmastoon ja sääoloihin. Me suomalaiset saamme kiittää lämmintä Golf-virtaa pohjoiseen sijaintiimme nähden uskomattoman leudosta ja letkeästä ilmastostamme.
Ne, jotka tuntevat minut paremmin, tietävät ehkä yhden minun vakiovaahtoamisaiheeni, nimittäin veden ja merien merkityksen toimivalle planeetalle. Esimerkkinä käytän suunnatonta terraariota eli Biosfääri 2 – hanketta, joka toteutettiin Arizonan autiomaassa 1990-luvun alkupuolella. Tarkoituksena oli harjoitella avaruudessa elämistä ja monen alan asiantuntijat sekä muut neropatit olivat miettineet, mitä tarvitaan toimivan ekosysteemin luomiseen. Tarkoituksena oli luoda suljettu systeemi, johon ei tuoda mitään ulkopäin. Biosfääri kakkoseen oli tungettu pieni meri, mutta tosi vaatimaton ja matala sellainen. Pian alkoivat ongelmat monet kasvit ja eläimet kuolivat, kun taas salamatkustajina ilmaantuneet muurahaiset alkoivat valloittaa paikkoja. Väärien eliöiden tunkeutuminen ja oikeiden kuolemat eivät olleet kuitenkaan murheista pahimmat, nimittäin tapahtui odottamatonta: happi alkoi loppua ja hiilidioksia oli liikaa. Suljettuun systeemiin oli johdettava happea, jotta Biosfääri kakkonen ei muuttuisi kaasukammioksi. Minä olen tullut siihen tulokseen, että tämä kaikki johtui meren pienuudesta.
Suojelkaamme siis meriä. Sen voi aloittaa vaikkapa allekirjoittamalla Greenpeacen vetoomuksen, jossa vaaditaan YK:lta mertensuojelusopimusta. Allekirjoita vetoomus täällä ja kerro siitä kavereillesikin.