Juha Kauppinen hienossa kirjassaan Heräämisiä kertoo, miten hän pitkään kielsi olevansa luonnonsuojelija, vaikka hän oli ollut luonnosta todella kiinnostunut pienestä pitäen, oli koulutukseltaan biologi ja kirjoitti toimittajana toistuvasti luonnosta ja ympäristöstä. Luonnonsuojelijaksi tunnustautuminen on ollut monelle muullekin suomalaiselle vaikeaa mitä moninaisimmista syistä. Itse en ole esimerkiksi tohtinut nimittää itseäni luonnonsuojelijaksi, koska en ole mielestäni ansainnut niin kunniakasta nimitystä. Monet tuttuni taas sanovat, että ovat pikemminkin ympäristönsuojelijoita. Tämä määrittelyn vaikeus ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, vaan myös amerikkalainen yliopistotasoinen oppikirja Fundamentals of Conservation Biology tarttuu ongelmaan heti ensisivuilla.
Anglosaksisessa maailmassa käytetään nimityksiä conservatitionist, ecologists, environmentalists ja preservationists. Kääntäisin nämä käsitteet seuraavanlaisesti: luontoihminen, ekologit, ympäristönsuojelijat ja luonnonsuojelijat.
Luontoihminen
Luontoihminen on sellainen, joka tykkää liikkua ja harrastaa luonnossa. Hän ei ole välttämättä lainkaan kiinnostunut suojelusta, vaan luonto on hänelle tärkeän harrastuksen ”väline”. Esimerkiksi innokkaat kalastajat, metsästäjät, marjastajat ja sienestäjät ovat hyviä esimerkkejä luontoihmisistä. Harrastuksen ja luonnossa viihtymisen vuoksi he vastustavat toimia, jotka uhkaavat heille arvokkaita luontokohteita. Heillä on siis luonnon biodiversiteettipalveluiden tajua. Luontoihmisyys ei poissulje sitä, että kyseiset ihmiset voisivat lisäksi edustaa myös jotain allatulevista vaihtoehdoista.
Ekologit
Ekologit ovat tutkijoita, jotka ovat keskittyneet tutkimaan eliöiden ja niiden ympäristön välisiä vuorovaikutuksia ja suhteita. Ekologit esimerkiksi osaavat ”ammattinsa” puolesta kertoa, mitkä alueet ovat erityisen tärkeitä suojelukohteita monimuotoisuuden suojelun näkökulmasta. Ekologi-nimitys sekoitetaan helposti ympäristönsuojelijaan, koska tutkimustiedon perusteella ekologit ovat myös ympäristönsuojelijoita, koska luonnon vuorovaikutusjärjestelmien tuhoutuminen on niin kohtalokasta.
Ympäristönsuojelijat
Ympäristönsuojelijat eivät taas välttämättä ole lainkaan luonnossa viihtyvää sakkia, vaan monet viihtyvät pikemminkin kaupungeissa, mutta he ymmärtävät luonnon arvon ja ymmärtävät kipeästi ympäristön tuhoutumisen vaikutukset ihmiskunnalle ja koko maapallolle. He näkevät saastumisen vaikutukset, peräävät nopeita toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja tajuavat luontokadon uhat. Jotkut heistä voivat olla erittäin aktiivisia ympäristönpuolustajia. Väittäisin heidän olevan se poliittisesti aktiivisin ryhmä näistä neljästä.
Luonnonsuojelijat
Luonnonsuojelijat ovat nelikon vanhin, rakastetuin ja parjatuin ryhmä. He puolustavat usein jotain tiettyä/tiettyjä luontokohteita tai ylipäätänsä kaikkia jäljellä olevia monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita. Heidän perustelunsa suojelemiseen ovat usein sekä tietoon perustuvia (kts. ekologi ja ympäristönsuojelija) että tunteeseen perustuvia. He ovat ryhmistä se, joka antaa luonnolle myös itseisarvon. Luontoa pitää suojella myös sen itsensä vuoksi, ei siksi että se antaa ekosysteemipalveluja esimerkiksi ravinnon kautta ja tarjoaa virkistys- ja harrastusmahdollisuuksia (kts. luontoihmiset) tai että sitä pitää puolustaa, koska muuten ihmiskunnalle ei ”kunnian kukko laula” (kts. ekologit ja ympäristönsuojelijat). Luonnonsuojelijat rakastavat luontoa (tai tiettyä kohdetta) syvästi ja aidosti. Tämä rakkaus voi ajaa joitain heistä omistautumaan luonnonsuojelulle intohimoisesti ja epätoivoisestikin.
Mikä sinä olet näistä vai oletko mikään näistä? Minä olen kaikkea näitä, mutta jos näistä (tämän määritelmän mukaisista) pitäisi valita yksi, olisin luonnonsuojelija. Kutsun itseäni myös ilkeästi tai ylpeästi (päivästä riippuen) luontoromantikoksi.
